Polun perustuksia: Hengellinen kasvu toteutuu ehjällä polulla

Uskovilla vanhemmalla on yhteinen huoli: Tahdon, että omasta lapsestani tulee tasapainoinen, Jumalaa rakastava aikuinen. Seurakunnan tehtävä on tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään ja tarjota joka ikäkaudelle hyviä toimintamuotoja.

Seurakunnan toimintamuodot ovat kuin astinkiviä. Lapsen tulee voida kasvaa seurakunnan yhteydessä putoamatta ”tyhjän päälle.” Lapsi- ja nuorisotyön keskeisenä haasteena on tämän ”polun” kunnossapito. Lasten kasvaessa heille tulee tarjota  ikäänsä vastaavaa toimintaa.

Polun kunnossapidossa keskeisiä kohtia ovat siirtymävaiheet. Tulisi miettiä tarkoin, mitä tehdään pyhäkoulusta ”ulos kasvaneiden” kanssa. Miten opetuslapseutus jatkuu varhaisnuorten toiminnassa? Yksi hyvä ajatus on eräänlainen kummitoiminta koulumaailman tapaan. Varhaisnuoret voivat ottaa pyhäkoululaisia kummeikseen ja olla näin isoveljiä ja -siskoja nuoremmilleen. Myös nuoret voivat ottaa varhaisnuorista vastuuta. Lisäksi sekä lapset että nuoret tarvitsevat läsnäolevia aikuisia elämäänsä ja toimintaansa mukaan. Tällainen siltojen rakentaminen luo yhteisöön kuulumisen tunteen.

Oheisessa polkukaaviossa oppiminen on jaoteltu karkeasti kolmeen eri oppimistapaan: Luento-oppimiseen, tekemällä oppimiseen ja elämysten kautta oppimiseen. Toiminnan onkin hyvä olla monipuolista. Pelkkä lapsille puhuminen ei vie pitkälle. Lapsille tulee antaa lupa ja mahdollisuus harjoitella, osallistua ja tuntea – elää täysipainoisesti seurakunnan elämässä.

Tehtävä:

  • Lataa tästä itsellesi malliaikajana.
  • Piirrä oman seurakuntasi työmuodot vastaavalle aikajanalle.
  • Mitä astinkiviä polustanne löytyy? Miten voisitte paikata polkua puuttuvilla astinkivillä?
  • Mitä siltoja olette rakentaneet? Millaisia siltoja ikäkausien välille voisitte rakentaa?
  • Mitä oppimiskeinoja käytätte? Mitä voisitte vahvistaa?