Kaamosvaellus oli hieno kokemus

 DSC 5291A IMGP4125 MINIKUVA reontulista 200x133

Jyväskylästä lähti viisi Versoa (yksi evp) joulun jälkeen Lappiin hiihtelemään Hetta-Pallas -reitin tupien välejä. Tiedossa oli, että hyvällä tuurilla Metsähallituksen kelkka voi ajaa hiihtolomia varten pohjia talvireiteille, mutta lumisateet ja tuuli voivat hävittää jäljet aukeilta paikoilta hetkessä: umpihankea luvassa. Lunta oli reilut 60 cm, joten ihan umpihankihiihtokelit olivat tarjolla. Hetta-Pallas -alue valittiin siksi, että vaikka ei olisi latuja, talvireitti on merkitty kepeillä, joissa on ruksi. Umpihangen takia meillä oli kaikilla viidellä leveät metsäsukset allamme.

Myös tiedossa oli kaamosaika eli auringoton aika = kaamos = pilvisenä päivänä valoisampaa hämärää on 4-5 tuntia ja loput on sitten sitä pimeämpää hämärää. Perillä tukikohdaksi muotoutui tuttujen paikka Ylimuoniossa, jossa ylösajon jälkeen yövyttiin. Seuraavan päivän varaustupien avainten haun Pallaksen luontokeskuksesta jälkeen ajettiin Vuontispirtille, josta lähdettiin suksilla kohti 7 km:n päässä olevaa Nammalakurun tupaa.

DSC 5276 alkunousu 600x400

Kuva 1   30.12.2016 puurajassa meitä tuli vastaan miltei myrskytuuli, joka puhalsi vielä aika hyvin vastaan. Pakkasta ei ollut kuin pari astetta. Näkyvyys oli kuitenkin hyvä eli ruksimerkit näkyivät.

Kuuden kilometrin jälkeen tulimme satavuotiaalle Montellin autiotuvalle, jossa pääsimme sisälle lämmittelemään, kun edelliset olivat tehneet tulet kämpän kivitakkaan.

DSC 5285 montellin takan aaressa

Kuva 2   Takkatulen ääreen pääseminen pois myrskystä oli enemmän kuin miellyttävää

DSC 5289 tuulen irroittama sadesuoja 600x400

Kuva 3   Nammalakurun koivikossa myrskytuuli repi sadesuojat rinkkojen päältä. Sadesuojat olivat laitettu sen takia, kun lumisade oli muuttunut räntäsateeksi.

Montellilta sivakoimme reilun kilometrin etelään Nammalakurun tuvalle, jonka varaustupahuoneessa meitä odottikin yllätys: kaikki 12 petipaikkaa oli myyty täksi yöksi. Eli tunnelma oli tiivis, kun melkein kaikki yrittivät tuoda rinkkansa sisälle. Sopu teki tilaa ja olihan se mukava tulla lämpöiseen kämppään. Tultuamme kämpälle myrsky menikin ohitse ja pilvet väistyivät - länsitaivaan valaisivat kaamoksen eri oranssit sävyt. Kämpän lähellä oleva lähdekin oli auki, kun sen jaksoi etsiä. Muut kämpällä olijat sulattivat ruokavetensä lumesta.

DSC 5294 aikainen aamu nammalakurussa

Kuva 4   Uudenvuodenaattona herätys oli kello 6, muut nukkujat olivat telemarkin harrastajia eivätkä vielä nousseet, kun ei ollut valoisaa. Kuvassa klo 8 me laitamme suksia jalkaan, jotta päivämatka saattaa alkaa. Ilma oli pakastunut, mikä helpotti luistoa. Palasimme takaisin Montellin tuvalle ja siitä talven länsireittiä kohti Hannukurua.

DSC 5301 paivan kajo tunturien takana 600x400

Kuva 5   Kun oli reilu tunti hiihdetty, päivänkajoa näkyi tunturien takaa. Pilvisenä päivänä olisi vielä ollut pimeää. Meitä hellittiinkin kauniilla pakkaspäivällä, jolloin valoakin on enemmän ja pitempään. Pakkasta oli -6 astetta.

DSC 5312 vinosti-alas ilman rukseja 600x400

Kuva 6   Puurajan tuntumassa ruksikepit välillä hävisivät ja  sitten mentiin kartan mukaan suunnistaen umpihankea

 

DSC 5326 pitka tauko purolla 600x400 

Kuva 7   Pitkä tauko menossa purolla reittiseikkailun jälkeen puurajan yläalueella

Meille muotoutui etenemisrytmiksi 40 + 20 eli hiihdimme 40 minuuttia ja pidimme 20 minuutin tauon. Kahdenkymmenen minuutin tauko oli sen verran pitkä, että siinä pääsi evästelemään kunnolla eikä ollut kiirettä. Kuvassa on pitempi tauko, kun keitellään trangialla vettä termareihin, tosin kaasutrangian kaasu ei tullut kovin iloisesti ulos pullosta. Poikien takana on puro, joka oli sulana ja siitä sai vettä. Puron yli oli talvireitin kohdalla leveä silta.

Reitti jatkui poroportista läpi pohjoiseen pitkin jänkiä. Tulipa jängällä se kansallispuiston moottorikelkkakin vastaan, kun oli tekemässä ensimmäistä kertaa pohjia kevään hiihtokausia varten. Taukoilimme Suaskurun kodassa, jossa saimme sulattetua lumesta vettä kaminan päällä. Siitä oli vielä parin tunnin hiihto Hannukuruun, jonne saavuimme pimeässä. Kelkan jälki nopeutti aikatauluamme varmaan tunnin verran, kun se opasti pimeässä meille selkeän reitin Hannukurun pohjalle.

DSC 5353 Hannukurun varaustuvan ovella pimeassa 600x400

Kuva 8   Toisen hiihtopäivän 16 km:n taival on takana ja Hannukurun varaustuvan ovella ollaan klo 17. Ulko-ovesta tullaan tuulikaappiin, josta oikealle ovi varautupahuoneeseen "Hanna" 12 hlöä (meidän varauksemme), vasemmalle toiseen varaustupahuoneeseen "Hannu" 12 hlöä ja suoraan kolmas ovi kuivaushuoneeseen. Kuivaushuone lämpesi kaminan tulista huolimatta tosi hitaasti niin Nammalakurussa kuin täällä Hannukurussakin.

 

DSC 5353A IMGP4159 tulokuva hannukurussa 600x400

Kuva 9    Kuvassa työnjakopalaveri. Hannukurussa tultiin pimeässä kylmään kämppään (varaustupa). Edellinen yöpyminen oli ollut vieraskirjan mukaan lokakuussa. Ruvettiin kokkaamaan, lämmittämään kämppää + kuivaushuonetta ja lämmittämään saunaa 200 m päässä lammen rannassa. Lammen jää oli reilut 40-senttistä. Joku oli tehnyt avannon joskus aikaisemmin eikä avannossa ollut kuin 5-senttinen jää. Autiotuvalla oli 3 hengen virolainen porukka, jolle lupasimme saunavuoron meidän jälkeemme. Saunassa oli ledivalot ja akut saivat sähköä tuuligeneraatorista. Saunan käyttömaksu oli 7 euroa hengeltä, jonka olimme maksaneet etukäteen. Sen voi maksaa myös kännykällä paikan päällä.

DSC 5360 kakku 600x400

Kuva 10   Uudenvuodenaattoiltana juhlistettiin retkeä saunan jälkeen täytekakulla partiolippukuntamme perinteiden mukaisesti. Viiteen pekkaankin syömisessä olikin aika urakka!

 

DSC 5360B IMGP4176 revontulet 600x400

Kuva 11   Uudenvuodenyönä luonnon ilotulitus oli mahtavaa. Jopa 4-5 revontulinauhaa näkyi taivaalla yhtaikaa.

Uudenvuodenpäivänä hiihdimme 11 km pohjoiseen Sioskurun tuvalle, jossa ei ollut ketään. Matka Hannukurusta Sioskuruun menee paljasta tunturiylänköä pitkin ja tuuli oli huuhtonut valtaosan lumesta pois, mutta oli jättänyt sen verran, että hiihtäminen sujui hyvin.

Sioskurun varaustuvan vieraskirjan mukaan sielläkin oli yövytty edellisen kerran lokakuussa. Autiotuvassa oli ollut edellisen yön yksinäinen kulkija autiotuvan vieraskirjan mukaan, mutta nyt sinne ei tullut ketään.

DSC 5376 aamulla Sioskurun tuvan edessa 600x400

Kuva 12   Sioskurusta lähdimme aamulla vasta hämärän alussa kohti etelää ja Hannukurua.

Varaustuvan huone vasemmalla ja autiotupa oikeanpuoleisen oven takana.

DSC 5391 lumivyoryvaara 600x400

Kuva 13   Tässä palataan Sioskurusta takaisin Hannukuruunpäin. Kuvassa lähellä keskipäivää reitti vei ainoan kerran lähelle lumivyöryvaararinnettä. Radion mukaan voimassa oli lumisateiden takia kolmosluokan lumivyöryvaroitus. Suksi luisti mukavasti ja pakkasta oli kymmenkunta astetta.

Taas lämmitimme varaustuvan ja saunan Hannukurussa. Varaustuvassa olimme jälleen yksin ja autiotupien puolella oli vain kaksi kahden hengen porukkaa.

Kolmas tammikuuta eli viidentenä hiihtopäivänä hiihdimme Hannukurusta itäreittiä (13 km) Vuontispirtille. Aamun -16 asteen pakkanen kiristyi autolle tultaessa -20:een. Viitisen kilometriä ennen autoa oli Varkaanjärven kota, joka lämpesi nopeasti. Siinä oli oma liiteri ja oma vessansakin. Hiihtäjiä oli "ruuhkaksi asti" tuona päivänä, koska nyt päivätaipaleen aikana tuli sentään kaksi miestä vastaan rinkat selässä ja olivat menossa Hannukuruun. Aikataulu oli heillä pettänyt ja olivat vasta tunnin hiihtäneet ja sen päivän se valoisampi aika oli lopussa. Lohdutimme heitä, että olimme avanneet juuri ladun Hannukuruun - ei muuta kuin seuraavat sitä otsalampun valossa.

 

DSC 5415B varkaanjarven kota 600x337

Kuva 14 Tällaisia kotia koko matkalle osui kaksi - tämä 5 km ennen autoa - Varkaanjärven kota

Vuontispirtiltä ajoimme Pallaksen luontokeskukselle, mutta se oli mennyt klo 16 kiinni, joten pudotimme avaimen oven vieressä olevaan postilaatikkoon. Sitten ajoimme Muonioon kauppaan ja ostimme poronkäristyslihat iltaa varten. Ylimuoniossa lämpesi sitten sauna ja paistettiin käristykset. Ensin saunaan ja sitten nautittiin herkut.

 

DSC 5500 IMGP4226 poronkaristys 400x600 pysty

Kuva 15  Tukikohdassa Ylimuoniossa maastoretken jälkeen paistettiin poronkäristys samalla kun sauna lämpesi.

Neljäntenä tammikuuta oli vuorossa eteläänajo eli Ylimuoniosta Jyväskylään 742 km. Aamulla pakkasta  oli -25, mutta auto lähti "piuhasta" hyvin käyntiin. Rinkat ja sukset nostettiin peräkärryyn. Säätiedotus kertoi, että idästä oli tulossa kylmää ilmaa ja huomasimme sen, kun auton ulkolämpömittari laski Muonion ja Kolarin välillä parikin kertaa -36 asteeseen. Onneksi emme olleet enää maastossa - olisi tullut pakollinen lepopäivä! Autossa sitten lähempänä kotia ja Jyväskylää kuulimme, että lämpötila juuri Muoniossa oli laskenut kylmimillään -42 asteeseen. Jyväskylään tullessa pakkasta oli parikymmentä astetta.

SUMMA  SUMMARUM

Kaamosretki on aina oma kokemuksensa ja niin se oli nytkin. Edellisellä kaamosreissulla kolme vuotta aikaisemmin oli koko ajan pilvistä, mutta nyt oli mahtavaa nähdä kaamoksen värejä ja revontulia. Tulipa nukuttua kunnolla, kun yöt olivat pitkiä. Hyvän porukan kanssa oli mukava tehdä matkaa. Sauna on mahtava juttu tunturissa!

Mikä meni hyvin?

  • arvioidut aikataulut pitivät hyvin, vaikka suurin osa hiihdettiin joko umpihankea tai umpeen tuiskunnutta jälkeä pitkin
  • voiteluongelmia ei ollut, tosin ensimmäisenä päivänä lumi otti suksen ohjaan, mutta se olikin ylämäkivoittoinen päivä
  • valaistusvälineet eli otsalamput ulkona &  kruunukynttilät tuvassa toimivat hyvin.
  • Kahden selkeän päivän ansiosta paristokulutus oli 25% pienempi kuin oli arvioitu
  • otsalamppujen akut toimivat yllättävä hyvin pakkasessa
  • Jo 200 lumenin otsalampulla pärjäsi maastossa oikein hyvin
  • yllättävän hyvin jaksettiin hiihtää vaikka etelässä oli hyvin niukasti ollut hiihtokelejä ennen vaellusta
  • reitillä pysyminen toimi helposti, koska moniin hankaliin paikkoihin oli tuotu punaisia lasikuituisia aurakeppejä (ei joka paikkaan!)
  • ensiaputarpeita tarvittiin vain kerran
  • budjetti piti ja juoksevia kustannuksia oli 200 €/hlö

 Mitä ei toiminut hyvin?

  • vaikka itse eräsukset toimivat hyvin, eräsiteiden kiinnilaittamisessa oli ongelmia useampien suksien kanssa ajoittain
  • ruokaa oli mukana liikaa -  ainakin Arilla
  • kameran kanssa oli haasteita sisälle ja ulos liikuttaessa - linssit huurtuivat
  • etukäteen oli puhetta, että älykännykköihin ladataan offline-karttapohjat, jolloin kännykällä voi hätätilassa navigoida ilman matkapuhelinverkkoa. Kukaan ei ollut kuitenkaan saanut kunnollista offline-maastokarttaa ladattua kännykkäänsä, joten olimme ilman navigaattoritukea.
  • Mukana olleessa itsemuovitetussa maastokartassa kulmataitteet murtuivat läpipuhki

 Mitä opittiin?

  • Hetta-pallas -reitti on mahtava paikka retkeillä
  • Luonto oli yllättävän hiljainen: yhtään poroa ei nähty, yksi pöllö, yksi korppi, joitakin pikkulintuja, riekon jälkiä, ketun jälkiä...
  • Nammalakurun tupa on "telemark-lasketeloiden mekka" näköjään jo vuodenvaihteessa (= ruuhkaa)
  • Kaamoksen aikaan eteneminen onnistuu otsalamppujen valossa hyvin pimeässäkin - vaikka hitaammin kuin valoisaan aikaan, kepitys auttaa, kun ei tarvitse nähdä kovin kauas
  • Akkukäyttöiset otsalamput toimivat hyvin sähköttömissäkin olosuhteissa, kun on vain riittävästi vara-akkuja
  • Paristokäyttöinen otsalamppu "syö" yhdet paristot per kaamospäivä
  • Vuodenvaihde on mukavan hiljaista aikaa Hetta-Pallas-reitillä lukuunottamatta eteläpäätä
  • Varaustuvan yöpymismaksu 11€/hlö/yö kannattaa silti maksaa, niin pääsee paksulle patjalle nukkumaan ja on siis varma petipaikka
  • Monessa paikassa oli pakkasista huolimatta sulia puronkohtia
  • Kuvia pitää ottaa enemmän
  • Tällä reitillä kotijoukot pystyttiin pitämään päivittäin ajan tasalla facebookin kautta, koska päivän aikana löytyi aina joku paikka, josta pystyi lähettämään kuvan ja tervehdyksen
  • Kunnon revontulista saa kuvia jo 15 s valotusajalla (järkkärillä)
  • Näköjään niin eri kaasuilla trangiaan kuin eri trangian poltimilla talviolosuhteissa on eroja ja vaatii tarkempaa testausta.
  • Nykyään kelit vaihtuvat yllättävänkin nopeasti ja pitkät sääennustukset eivät pidäkään paikkaansa. Nytkin vuorokautta myöhemmin olevalla aikataululla olisi jouduttu -40 asteen pakkasiin ja varmastikin eteneminen olisi pitänyt mahdollisesti keskeyttää yli -30 asteen kelien ajaksi ja miettiä, millä auto saadaan käyntiin tienposkesta. Nyt se lähti käyntiin vielä hyvin -20  asteen pakkasesta.

Mitä otetaan käyttöön seuraavilla vastaavilla retkillä?

  • Kameraratkaisut sellaisiksi, että pystyy ottamaan enemmän kuvia
  • Eräsuksitestihiihto ennen oikeaa vaellusta
  • Ensi kerralla uudet kartat ovat tyvek-materiaalia tai vastaavaa (veden ja kulutuksen kestävää) materiaalia
  • Kaamosretkillä, joissa reitillä ei ole kepitystä, pitää olla yksi navigaattori taskussa hätävarana  
  • Pyritään tekemään pääruuatkin enemmän "kotiruokina", koska mukanaolleet valmiit (ja kalliit) retkiruuat eivät hurmanneet
  • Trangiapuoli testataan paremmin, mikä toimii pakkasessa ja mikä ei.
  • Jos on riski tosikovista pakkasista, oltava etukäteen varasuunnitelma auton käyntiin saamiseksi