Kuukauden vaelluskasvo - Juha

 

Olen Juha Härkönen, 42, Kauhavan Erä-Versoista. Olen seikkailijavartion johtaja.

• Milloin olet käynyt ensimmäisen kerran lapissa vaeltamassa?
Ensimmäinen kerta lienee ollut vaelluskibarilla Muoniossa isosena ehkä -90 luvulla. Lapissa oli tullut käytyä isän kanssa Näätämöllä perhokalastamassa ja Norjan Lyngenissä partiokavereitten kanssa. Kesällä vein omat vaimoni ja lapset Helmi 5, Elmeri 8, Onni 10 ja Tilda 13 jäätikkövaellukselle Norjaan.

• Miksi käyt vaeltamassa?
Vaeltaminen on mielestäni vähän kuin pienoiselämä – sillä on alkunsa ja loppunsa. Hyvän vaelluksen voi kokea ikään kuin kolmeen kertaan, suunnitellen, vaeltaen ja sitten muistellen.

Joskus varusmiehenä opeteltiin sissihommia ja oma ryhmänjohtajani kertoi totisena pimeässä metsässä kun oltiin tultu bussista pois: "Se on nyt vähän niinkuin omista jaloista kiinni päästäänkö kotiin", näinhän se on normielämässäkin.

• Mikä on mukavinta ja mikä kurjinta mitä olet kokenut reissuillasi?
Mukavinta on ehkä kun herää teltasta ja aukaisee vetoketjun ja voi katsoa siinä postikorttimaisemaa. Olen pienestä asti rakastanut vuoria, siitä johtuen vaelluskohteeksi on tullut monesti Norja – ajaa tunnin enemmän kuin lappiin, mutta maisemat ovat kolme kertaa kauniimpia.

Kurjia asioita en oikein muista, vastoinkäymiset liittyy tähän partioarkeen. Joskus tiputin äitini laatikkokameran kosken ylityksessä ja se huuhtoutui Jäämereen - siinä harmitti pääasiassa menetyt kuvat. Siihen kameraan laitettiin päälle neljä kertaa toimiva salama, joka heitettiin sen jälkeen roskiin.

• Oletko kantanut joskus jotakin turhaa mukanasi?
Ei yleensä ole ollut turhaa. Josku tosin muistan että yhdellä vaelluksella jossa seuraava siirtyminen ehkä 10km, laitoin yhden tytön rinkkaan nuotiopaikata löytyneen 5 kg tiilen. Olin tietysti laittanut se huomaavaisesti muovipussiin ettei se nokea ja hiilelle kirjoitin muistaakseni rakkaatt terveiset siihen (sori Jenni).

• Millaista ruokaa syöt vaelluksilla?
Yritän syödä mahdollisimman hyvää ruokaa. Lähikaupasta lyötyy kaikkea "lisää vain vesi" -ruokaa. Ekaksi päiväksi vaellukselle voi hankkia myös vaelluksen lähtöpaikan kaupasta jotain joka ei kestä muuten pitkää automatkaa, vaikkapa naudansisäfilettä josta saa nopeasti ravintolatason ruokaa. Kannattaa selvittää myös onko kohteessa tarjolla vettä vaikka purosta, ei tarvitse kantaa lisäkiloja koko vaellusta.

• Jos olet ollut aiemmin Versojen yhteisillä valtakunnallisella tai lippukuntasi yhteisellä vaelluksella, kertoisitko millaista on vaeltaa yhdessä isolla porukalla?
Olen ollut vaellusrippikoulun mukana missä vaeltajia on ollut 20-30. Silloin ollaa yleensä jakauduttu vaellusryhmiin joissa on pari kolme trangiaryhmää. Isolla porukalla on ollut kiva vaeltaa kun voi valita juttukaverin.

• Miten olette selvinneet huonoista säistä?
Ehkä tärkeintä on kerrospukeutuminen. Joskus on ollut niin haasteellinen sää että on pitänyt pysyä vain teltassa.

• Miten olette pärjänneet hyttysten kanssa?
Niitten kanssa ei pärjää. Parempi valita sellainen ajankohta ettei niitä ole.

• Millaisia pieniä tai isoja haavereita tai onnettomuuksia vaeltaessa on sattunut? Miten niistä selvittiin?
Kerran tein yksikseni hiihtovaelluksen yötä vasten n. 70 km, josta jaksoin hiihtää vain 55 km ja loput liftasin yhden tytön luo, joka tosin sanoi: "Ollaan vain kavereita", silloin nyrjähti vähän sydän. Mutta vuosien kuluessa sekin vamma on hävinnyt. Olen joutunut lumivyöryyn Alpeilla ja samaisella retkellä lensin rotkoon pää edellä telemark-suksilla, tippumiskorkeutta oli ehkä vajaa kymmenen metriä. Kaikkea voi tapahtua ihan omalla pihallakin. Parasta  ennalta ehkäisyä onnettomuuksille lienee suunnittelu ja kouluttaa itseään toimimaan tehokkaasti esim. jos vaelluskaveri saa vaikkapa sairaskohtauksen.

• Miten olette valinneet vaellusreitit?
Netistä löytyy kaikki mitä tarvitsee kohteentiedusteluun. Kannattaa kuunnella ihmisiä blogeissa ja vanhanaikaisesti myös kasvotusten. Kansallispuistoissa on esim järjestetty kaikki hyvin.

• Oletko kokenut vaelluksella jotakin joka vienyt sinua lähemmäksi elämän totuutta?
Joskus vietin yksin laavulla muutaman viikon ja siellä mietiskelin asioita. Rupesin ajattelemaan että ihminen ei ole koskaan yksin. Ihminen yksin ollessaan on kahdestaan itsensä kanssa ja ehkä kolmisteen Jumalan kanssa.

lapset pien