Versojen leipäpoika

Versojen leipäpoika

leipapoikaVersopartiolla on Olavi "Ola" Lehdon Hankoniemen Santalan tervalepästä veistämä puutotemi "Leipäpoika". Leipäpoika luovutettiin versoille 1988 Majava -versosuurleirillä Padasjoella. Leipäpoikaa säilytetään toistaiseksi tekijänsä tahdon mukaan Jyväskylän Versojen kololla, josta se lähtee matkaan versojen yhteisiin tapahtumiin.

Leipäpojassa yhdistyvät kaksi asiaa: Jeesuksen ruokkimisihmeen viisi leipää ja kaksi kalaa sekä partiopoika, joka on tuomassa niitä tarjolle. Ajatus on, että samalla tavalla versopartiolaiset haluavat tarjota sitä, mitä Jeesuksella on oli tarjolla ja toisaalta ellemme pieninä ja nöyrinä tule eväinemme Isän siunattavaksi, ei partiotyömme voi olla turvallisella ja ikuisella pohjalla.

Leipäpojan historia

Vuonna 1936 valmistauduttiin sen ajan historian suurimpaan partioleiriin Suomessa. NMKY:n Partioliitto valmisteli leiriä Naantaliin ja sinne tarvittiin leiritoteemi, joka edustaisi partioliiton poikien pyrkimystä; "kaikkensa antamista Mestarille"! Niinpä leirin valmisteluvaiheessa käännyttiin kuopiolaisen opettajan, pj. Väinö Puurusen puoleen ja pyydettiin häntä veistämään puusta Raamatun Poika (Joh.6:15-13). "Vipunen" ryhtyi kätevänä miehenä toimeen. Maaliskuussa -36 kaadettiin komea haapapuu Kallaveden rannoilla, kuljetettiin hevoskyydillä ja laivalla "Vipusen" kesäasunnon rantaan, jossa se sai kesän kuluessa muotonsa. Haapapuinen "Poika" sai käsiinsä viisi puista kiekkoa leiviksi, joiden päälle oli veistetty kaksi kalan kuvaa. Toteemin tuli kertoa pojille: "Tässä on kaikki mitä minulla on. Siunaa Herra ne, että kaikkille riittäisivät." Suuremmista lastuista "Vipunen" veisteli lisäksi muutamia "pojan" pienoismalleja, jotka hän luovutti iltanuotiolla leirinjohtajille.

Tasavallan presidentti oli Naantalin leirin suojelija ja hän antoi kesäasuntonsa nimen leirin nimeksi. Leiriläisiä kansainvälisellä Kultaleirillä oli 1419, mukana myös pieni joukko Versoveikkoja Tampereelta ja Helsingistä. Leiritoteemi Raamatun Poika seisoi keskeisellä paikalla juhla-aukiolla, takanaan uljas lippujen rivistö, muistuttamassa leiriläisiä partiotyön keskeisimmistä ajatuksista.

Yksi leirillä mukana olleista Helsingin Versoveikoista, isäni "Ola" muutti pian takaisin kotikaupunkiinsa Kuopioon. Työ oli siellä odottamassa ja partiotaival jatkui NMKY:n Puijon Pojat -lippukunnassa. "Ola", Olavi Lehto tutustui Väinö Puuruseen ja heistä tuli läheiset partioveljet ja ystävät.

Sodan jälkeen v. 1946 perustettiin Kuopion Poika-Versot -partiolippunkunta, jonka riveihin Ola myöhemmin siirtyi. Kaikkien näiden vuosien ajan "Vipunen" oli jatkanut pienten Raamatun Poikien tekemistä ja niiden välittämä viesti oli puhutellut ja rohkaissut monia partiolaisia ja johtajia vaikeina sodan vuosina. Vähitellen Väinö Puurusen voimat alkoivat käydä vähiin ja vuonna -48 hän ojensi Olalle toteemipojan pienoisveistoksen ja sanoi :"Veistele sinä näitä nyt kavereille." Pojassa oli kaiverrus "Olalle -48 Vipunen". Se olikin Vipusen viimeinen veistos. Oli tullut Olan aika jatkaa saamaansa tehtävää. Ensimmäiset "Raamatun Pojat" Ola veisti Väinö Puurusen kolmelle lapselle. Syksyllä 1950 Väinö Puurunen sai elämänsä ylle merkin "olen mennyt kotiin". Mutta Raamatun Pojan tarina ja matka jatkui.

Ola halusi jättää Vipusesta ja hänen veistämästään leiritoteemista muiston hänen entiselle lippukunnalleen, sillä alkuperäinen v. -36 tehty leiritoteemi oli kadonnut leirin jälkeen. Niinpä Ola veisti Puijon Pojille oman Raamatun Pojan v. 1958 Hangon Hopearannan leirille. Olan höyläpenkin ääressä valmistui myös lukematon määrä pienoisveistoksia, joita luovutettiin monille henkilöille heidän merkkipäivänään tai kiitokseksi uskollisuudestaan partiotehtävässä, muistuttamaan Raamatun Pojan asenteesta, halusta palvella ja antaa kaikkensa Isän siunattavaksi.

leipoijulkTällä tavoin "Leipäpojan" sanoma on tullut osaksi Versopartiotyön ydintä. Kun ensimmäistä versojen suurleiriä valmisteltiin Saarijärvelle v. 1985, Olalta kysyttiin, voisivatko myös Versot saada oman Leipäpojan leiritoteemiksi. Silloinen aikataulu ei sitä mahdollistanut, mutta Ola pyysi Puijon Pojat -lippukunnalta lainaksi heille veistämänsä toteemin. Ja näin tapahtuikin ja Versojen oma leiritoteemi paljastettiin Padasjoella pidetyllä suurleirillä v. 1988. Siitä lähtien Leipäpoika on kulkenut mukanamme erilaisissa partiotapahtumissa ja leireillä puhuen omaa tarinaansa, muistuttamassa meitä katoamattomasta totuudesta. Ellemme pieninä ja nöyrinä tule eväinemme Isän siunattavaksi, ei partiotyömme voi olla turvallisella ja ikuisella pohjalla.

SP:n Tervas -leirillä Kannonkoskella -90 Ola luovutti leirillä vierailleille piispoille Leipäpojat. Kesällä 1991 Bengtsårin suurleirin pääiltanuotiolla Ola jakoi leirin vastuullisille veistämänsä Leipäpojat, jotka jäivät hänen viimeisimmikseen. Saman vuoden lokakuussa Ola sai "kutsun kotiin", mutta eri puolille Suomea partiojohtajille jaetut Leipäpojat puhuvat jatkuvasti omaa kieltään. Niiden sanoma ei vanhene, vaan on edelleen partiotyömme keskeisenä voiman ja innoituksen lähteenä.

Irmeli Rautjoki
PJ Jyväskylän Versot

 

 

Lähdekirjat:

  • Aina valmiina, 1962 P-Savon partiotyttöpiiri ja P-Savon partiopoikapiiri
  • Seuraa tätä tietä, 1957 Partiopoikalpk. Helsingin Versoveikot 25-vuotisjuhlajulkaisu
  • Partioiden kulkekaamme, 1982, Helsingin Versoveikkojen ja -siskojen juhlajulkaisu
  • Partiomuseon vuosikirja nr:o 2, 1990